Paljonko on liikaa?

Unna lopetti syömisen lauantain jälkeen. Oksenteli ensin öisin, maanantaina jo päivälläkin. Isoa valtavaa oksennusrefleksiä, mutta mitään ei tullut ulos. Maanantaiaamuna soitin eläinlääkäriin ja sain ajan täksi aamuksi Unnan omalle lääkärille.

Mulla oli kaksi arvausta; suolitukos tai maksan heikkeneminen. Maksa-arvot katsottiin viimeksi elokuussa ja niiden kanssa on aina pelko takaraivossa - millonka se sanoo itsensä irti. Maksa-arvot oli onnekkaasti normaalit. Tulehdusarvot sen sijaan koholla. Vatsa kipuilee tunnusteltaessa ja suolistossa outoa kovettumaa. Tuo pöhköhän nuolee kaikkea ja koko ajan. Voisko sinne olla kerääntynyt kissamaiseen tapaan karvapallo?
Röngteniin. Mahalaukun seinämä epätavallisen paksu. Varjoainetta ruutalla suuhun. Seuraavat kuvat puolen tunnin päästä klo 11. Sitten klo 11.30. Puoli kahdelta kolmas. Puoli viidelta neljäs. Ja puoli seitsemältä viimeinen. Varjoaine eteni, joten selvää tukosta ei ole. Mutta. Varjoainetta on ja pysyy mahalaukussa ja lisäksi suoliston seinämät näyttää huonoilta.

Kaks vaihtoehtoa. (1) Mahassa toden totta on jotain ylimääräistä tai sitten (2) koko suolistosysteemi on vaan aivan lopussa lääkityksen vuoksi. Aamulla ennen yhdeksää mennään vielä kerran kuvaan. Jos varjoaine on edelleen näkyvissä, niin leikataan ja selvitetään kumpi vaihtoehdoista on kyseessä.

Unnan kanssa on viimeiset neljä vuotta menty päivä kerrallaan. Jonkinlaista luopumistyötäkin on tehty kaiken aikaa. Mutta silti kun se viikatemies taas tuijottaa terävänä niskaan, niin huomaan etten ookkaan vielä valmis. Ei kai sitä voi koskaan olla valmis, vaikka niin itselleen uskottelisikin? Unna on niin monta ja aivan epäreilun isoa taistelua käynyt läpi varsin lyhyen elämänsä aikana, että jos vaihtoehto kaksi osuu meidän lottokuponkiin, niin tämä jäänee viimeiseksi. Jos kyse on lopun viivyttelystä, niin enää ei viivytellä.

Karmalla olisi siis ensi yö aika vaihtaa kurssia ja antaa meille joku muu kuin vaihtoehto kaksi.